Kotkan Merikeskus Vellamossa 6.–7.3.2020 järjestetyssä Paluu tulevaisuuteen -design hackathonissa pohdittiin, millaisin toimin ja tapahtumin Kymenlaakson historiaa ja identiteetin muodostumista voisi tarkastella. Katseet oli suunnattu vuoteen 2022 ja Kymenlaakson metsäteollisuuden 150 v. -juhlavuoteen, johon liittyviä toimeksiantoja opiskelijat ratkoivat kahden päivän ajan. Toimeksiantoja oli yhteensä 10, joista useimmat olivat Kymenlaakson kulttuuritoimijoilta.
Teksti: Emmi Putkonen
Hackathon (hack + marathon) on tapahtuma, jossa kokoonnutaan yhteen ratkaisemaan annettuja haasteita yleensä hyvin lyhyessä ajassa. Tapahtuma on lähtenyt alun perin ohjelmistomaailmasta, jossa monialaiset tiimit kokoontuvat hackathoniin luomaan uusia ohjelmistoratkaisuja tietyn teknologian ympärille. Nykyään hackathon on laajentunut käsittämään laajemmin innovaatioiden ja ratkaisujen kehittämisen. Tällaisesta lyhyestä innovaatiotapahtumasta voidaan käyttää myös termiä Design Sprint.
Paluu tulevaisuuteen – design hackathoniin osallistuneet Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijat Tuija ”Stuju” Köhlin, Minna Niemisen ja Johanna Viinikan innosti mukaan muiden opiskelijoiden kokemukset aiemmista hackathoneista ja kiinnostava aihe. Kysyimme, mitä hackathonissa oikeastaan tapahtui ja mitä jäi käteen.
Uuden äärellä
Tuija on tehnyt suunnittelutyötä paljon, mutta tämän tyyppinen innovointi oli uusi kokemus. Myös Minna ja Johanna osallistuivat nyt ensimmäistä kertaa hackathoniin. Minna opiskelee palvelumuotoilua kolmatta vuotta ja tapahtuman aihepiiri sopi hyvin opiskelualaan.
– Ryhmämme oli innoissaan meille uudenlaisesta tapahtumasta koska monikaan ei ollut aiemmin osallistunut vastaavaan tapahtumaan. Lisäksi hackathon on monipuolisempi tapahtuma kuin 8 tunnin luennon kuunteleminen.
Hackathonissa työskenneltiin kolmen hengen tiimeissä, jotka koostuivat pääasiassa palvelumuotoilun ja liiketalouden opiskelijoista. Ohjelma rakentui kolmen työpajan ympärille, jotka mukailivat tuttua muotoiluprosessia.
Tapahtuma alkoi alustuksella ja ryhmiin jaolla, jonka jälkeen toimeksiantajat esittelivät aiheensa ja tavoitteensa ryhmille. Esittelyjen jälkeen lähdettiin heti ideoimaan ratkaisua toimeksiantoihin. Päivän päätteeksi ideoista karsittiin parhaat, joista lähdettiin jatkokehittämään toimintamallia tai muuta ratkaisuehdotusta. Mentorit kävivät sparraamassa pienryhmiä päivien aikana.
Tapahtuma päättyi ryhmien pitämiin esityksiin ratkaisuistaan, joista muut antoivat vertaispalautetta padletin kautta.
Toimeksiantojen teemojen ajallinen perspektiivi ulottui aina vuodesta 1872 tulevaisuuteen. Minnan tiimi pohti kahden palvelumuotoilun ja tradenomiopiskelijan voimin Ankkapurhan teollisuusmuseon uudistamista asiakkaiden houkuttelemiseksi. Johannan ja Tuijan tiimien tehtävänä taas oli suunnitella elämyksellistä näyttelyä Merikeskus Vellamoon. Johannan kerto tiimin toimineen hyvin yhteen.
– Meillä synkkasi, tosi hyvin. Päästiin mielestäni erittäin hyvään lopputulokseen vaikka aika oli ihan liian lyhyt. Mä jäin ehkä itekin toivomaan että kumpa vastaavaa näkisi joskus ihan livenä!
Kuva: Sara Ojaniemi 
Kuva: Sara Ojaniemi 
Kuva: Sara Ojaniemi
”Lahjakkaiden ihmisten kanssa on aina antoisaa tehdä töitä.”
Hackathon-tyyppinen työskentely koettiin virkistävänä ja innostavana, vaikkakin lyhyt aika tuotti paineita. Tällä kertaa ei ollut aikaa jäädä hiomaan ideoita tai esitystä eikä aiheeseen syventymiselle ollut samalla tavalla aikaa kuin yleensä. Tuija kertoi joutuneensa kauas oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
– Olen tottunut ensin perehtymään toimeksiantajan asiaan, tutkimaan ja sisäistämään lopputuloksen kannalta merkityksellisiä asioita. Hackathonissa sellaiseen ei ole aikaa. Lisäksi tuotokset pitää kasata ja esittää yleisölle, mikä itselle oli haasteellisinta, sillä täydellisyyden tavoittelijana tietää, että aina voi tehdä paremmin.
Hackathonin ydin piilee siinä, että lyhyessä ajassa tuotetaan uusia ideoita ja osallistujilla on mahdollisuus vapaaseen, rajoja rikkovaan ideointiin. Toimeksiantajan näkökulmasta hackathon on mahdollisuus saada nopeasti uutta puhtia ja uusia tulokulmia kiperiin ongelmiin. Minna koki toimeksiantajan tuomat valmiit ideat jopa liian rajoittavina.
– Toimeksiantajalla oli valmiita ideoita joita lähdimme jatkokehittämään. Tämä sinänsä oli haasteellista koska siinä meidän omille ideoillemme ei juuri jäänyt tilaa.
Pieniä yksityiskohtia ei ole aikaa hioa, mutta myös onnistumisen tunteita voi kokea nopeaan tahtiin. Minnalle jäi käteen hackathonista nopean kehittämisen ja ideoinnin malli, jolla saadaan aikaan hyviä tuloksia innostavassa ilmapiirissä. Johannalle käteen jäi kokemus hyvästä yhteishengestä hektisessä tapahtumassa.
– Mieleenpainuvinta varmasti oli se yhteishenki! Se innostus niihin eri keisseihin. Ja se miten itsekin yllätyin että sitä pystyy mihin vaan kun vaan uskaltaa kokeilla!
– Opin myös että omiin ideoihinsa on helppo rakastua ja pitää osata ottaa kritiikkiä ja haastetta vastaan koska se voi poikia uutta ja vielä parempaa lopputulosta, kertoo Minna.
Ennen kaikkea hackathonissa on tapahtumassa merkittävää muiden ihmisten kohtaaminen ja yhdessä kehittäminen. Itse toimeksiantoja ja kehitystyön lopputulosta lähes yhtä tärkeä on se, että myös itse oppii ja kehittyy.
– Mieleenpainuvinta oli mentoreiden ja opettajien kanssa käydyt keskustelut. Käteen jäi valtaisa kunnioitus museon näyttelyitä suunnittelevia ja järjestäviä ammattilaisia kohtaan. Oli hienoa päästä osallistumaan, summaa Tuija.
Paluu tulevaisuuteen -design hackathon oli yksi Finnish Design Summer Schoolin sekä työelämäyhteistyön pilotti. Tapahtumakonseptin on tarkoitus saada jatkoa, kun korona-tilanne sen sallii.
Lisää Paluu tulevaisuuteen -design hackathonin järjestämisestä:
Anu Vainio
anu.vainio@xamk.fi