Kaisa-Elina Koivisto selvitti teollisen muotoilun maisterityössään, millainen on kestävän kehityksen mukainen pakkaus ja millaisia ominaisuuksia kestävän pakkauksen suunnittelun metodeilla on. Kestävään kehitykseen liittyvät haasteet ovat monimutkaisia ja vaativat tarkastelua eri näkökulmista.
Kuka olet ja mitä opiskelit?
— Olen Kaisa-Elina Koivisto ja opiskelin teollista muotoilua Lapin yliopistossa. Viime vuodet olen opiskellut Tampereelta käsin. Olen täydentänyt opintojani Tampereen yliopiston Kestävän kehityksen -kokonaisuuden kursseilla.
Kerro hieman opinnäytetyöstäsi.
— Opinnäytetyössäni pohdin, millainen on kestävän kehityksen mukainen pakkaus ja millaisia metodeja sen suunnitteluun on. Aihetta etsiessäni törmäsin kuluttajien Zero Waste -periaatteeseen, ja miten siinä on tapana ostaa ruokaa ilman pakkausta omiin astioihin. Zero Waste -periaatteen avulla pyritään vähentämään omaa kulutusta ja ympäristövaikutuksia.
— Kun tutkin aihetta enemmän, huomasin, että ruuan ostaminen pakattuna voikin olla kestävämpää kuin pakkauksettomuus. Ei ollutkaan niin selkeää, mikä on kestävä pakkaus eli kestävän kehityksen mukainen pakkaus, joten halusin ottaa siitä selvää.
— Kestävä pakkaus on kestävän kehityksen mukainen pakkaus, joka ottaa tasapainoisesti huomioon ympäristölliset, taloudelliset sekä sosiaaliset puolet. Se tulisi suunnitella ja arvioida yhdessä sisältämänsä tuotteen kanssa.
Entä mitä selvisi kestävän pakkauksen suunnittelun metodeista?
— Halusin myös selvittää, miten kestävän pakkauksen suunnittelun metodit toimivat käytännön suunnittelutyössä. Haastattelemani pakkausmuotoilijat eivät kuitenkaan olleet käyttäneet näitä metodeja, joten en saanut vastausta siihen, miten nämä metodit tukevat suunnitteluprosessia.
— Toisessa tutkimuksessa (Ma & Moultrie 2018, “Understand Sustainable Packaging design in Practice”) on kuitenkin haastateltu kansainvälisesti pakkausmuotoilijoita, jotka näitä metodeja ovat käyttäneet eli käyttää niitä ainakin joku.
Mikä on kestävä pakkaus?
— Kestävä pakkaus on kestävän kehityksen mukainen pakkaus, joka ottaa tasapainoisesti huomioon ympäristölliset, taloudelliset sekä sosiaaliset puolet. Se tulisi suunnitella ja arvioida yhdessä sisältämänsä tuotteen kanssa. Pakkauksella ajatellaan olevan ns. tuplavaikutus, koska se on epäsuorasti vastuussa myös sisältämänsä tuotteen vaikutuksista. Pakkauksen tärkein tehtävä onkin suojella tuotetta, koska jos tuote menee pilalle, menevät sekä siihen että tuotteeseen tehdyt panostukset hukkaan.
— Usein tuotteen ympäristövaikutukset ovat suuremmat kuin pakkauksen. Esimerkiksi elintarvikepakkauksen vaikutukset voivat olla vain muutamia prosentteja koko tuote-pakkaus -yhdistelmän vaikutuksista. Vaikuttaa lisäksi siltä, että kestävän pakkauksen tulee olla myös kiertävä. Kiertävyys tarkoittaa, että pakkaus on osa materiaalin ja energian kiertoa joko biologisessa tai teknologisessa kierrossa.
Mitä muotoilukoulutus on sinulle antanut?
— Muotoilukoulutus on ensimmäinen ammatillinen koulutukseni, joten se on antanut minulle ammatin. Pääaineeni ei valmista suoraan mihinkään tietyn tuotteen tai palvelun suunnitteluun, vaan yleisesti siihen, minkälainen hyvä muotoiluprosessi on, millaisia menetelmiä siinä voi käyttää ja miten niitä voi kussakin tehtävässä soveltaa. Koulutukseni on antanut luottamusta, että muotoilun keinoin voi ratkaista hyvin erilaisia ongelmia.
Opinnot ovat nyt takana. Mikä fiilis ja mitä seuraavaksi?
– Onhan se ihanaa saada opinnot vihdoin päätökseen. Hetken voisin ainakin nauttia kesästä. Mielelläni jatkaisin työskentelyä kestävän muotoilun parissa, mutta toisaalta myös palvelumuotoilu ja tapahtumatuotanto kiinnostavat. Tärkeintä on kuitenkin päästä tekemään ja keräämään kokemusta.
— Toisaalta jonain päivänä olisi mukavaa myös jatkaa myös tutkimuksen parissa itse suunnittelutyötä kokonaan kuitenkaan hylkäämättä.
Miltä mielestäsi näyttää muotoilukoulutuksen tulevaisuus?
— Muotoilu ja erityisesti palvelumuotoilu tuntuu leviävän myös muiden alojen ammattilaisten käyttöön. Se tulee varmaankin muuttamaan meidän muotoilijoiden roolia. Ehkä tulemme vetämään ja tukemaan tätä muotoilutyötä.
— Toivon, että kestävä muotoilu olisi tulevaisuudessa yhä enemmän osa hyvän muotoilun opetusta.
Terveisesi tuleville opinnäytetyön tekijöille!
— Opinnäytetyön tekoprosessi on niin pitkä ja työläs, että kannustaisin valitsemaan aiheen, joka aidosti itseä kiinnostaa. Aiheen valitseminen voi tuntua vaikealta, mutta sen sijaan, että odottaisi täydellisen aiheen ilmestyvän jostain, voi olla parempi pitää opinnäytetyön aihetta aktiivisesti mielessä ja työstää sitä. Työtä aloittaessa ei useinkaan voi edes tietää, minkälaiseksi lopullinen näkökulma tulee muotoutumaan.
Lue Kaisa-Elinan opinnäytetyö täältä.
Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa esittelemme keväällä 2020 valmistuneita muotoilun opinnäytteitä ja niiden tekijöitä ympäri Suomen.