Paula Nurminen laati osana teollisen muotoilun opinnäytetyötään Kohti uutta teollisen muotoilun harjoittelumallia Tähtimallin tukemaan entistä paremmin opiskelijoiden työelämäharjoitteluja. Opinnäytetyö on tehty osana Finnish Design Academyä.
Hei Paula! Mitä opiskelit?
— Opiskelin teollista muotoilua Muotoiluinstituutissa LAB-ammattikorkeakoulussa Lahdessa.
Mikä johti sinut juuri tämän aiheen ääreen?
— Olin kesän ja syksyn Finnish Design Academyssä töissä ja tämän työn jatkoksi sain opinnäytetyötilauksen tutkia miten muotoilukoulutus vastaa työelämän vaatimuksiin. Harjoitusprosessin tutkiminen ja mahdollisen uuden mallin luominen oli myös tehtävänäni. Tutkimus rajattiin koskemaan Muotoiluinstituutin teollisen muotoilun opintoja ja harjoittelua.
– Kipukohtia löytyi juuri harjoittelusta, sekä opiskelijoiden, että opetushenkilökunnan vastausten perusteella useita. Mallipohjaisen toiminnan tarve koettiin suureksi.
Kerro hieman opinnäytetyösi tuloksista.
— Haastatteluiden, kyselyn ja oman muotoilutoimistoharjoittelu-reflektoinnin perusteella ilmeni, että muotoilukoulutus vastaa työelämän vaatimuksiin suurilta osin. Varsinkin hyvin toimiva yritysyhteistyö koettiin työllisyyttä edistäväksi. Kipukohtia löytyi juuri harjoittelusta, sekä opiskelijoiden, että opetushenkilökunnan vastausten perusteella useita. Mallipohjaisen toiminnan tarve koettiin suureksi.
— Loin uuden harjoitteluprosessimallin pohjaten sen trialogisen oppimisen malliin. Nimesin teollisen muotoilun uuden harjoittelumallin Tähtimalliksi. Tähtimalli on yhteistoiminnallinen ja toiminta on läpinäkyvää. Jaettu asiantuntijuus, vuorovaikutus ja jatkuva kehittäminen on sen ydintä.
Mikä on tärkein neljän vuoden aikana oppimasi asia?
— Oman muotoilijaidentiteetin löytyminen on tärkein anti koulutuksessani. Kaikki saamamme oppi, yhteistyökumppanit niin koulusta kuin koulun ulkopuolelta on iso osa identiteetin kehittymistä. Myös sen oppiminen, ettei oppiminen koskaan lakkaa, on ollut itselle tärkeää.
Mitä oivalluksia tai oppeja jäi käteen itse opinnäytetyöprosessista?
— Opinnäytetyö on myös oppimisprosessi. Olen nyt ymmärtänyt, että riittävä etäyttäminen vie enemmän aikaa, kun minulla tätä työtä tehdessä oli. Varmasti tämäkin helpottuu kun tämänkaltaisia prosesseja tekee useamman kerran.
— Opinnäytetyötä tehdessä selvisi kuinka yllättävän paljon aikaa menee reflektioon ja analyysiin. Tämä jäi omasta mielestä vaillinaiseksi tässä opinnäytetyössä. Nyt kun aikaa on kulunut hetki viimeisen version kirjoittamisesta, tulee mieleen ratkaisutapoja joilla olisi saanut tiedon paremmin esitettyä sekä tiivistettynä tekstinä, että visualisoituina kuviksi.
— On ollut mielenkiintoista päästä pureutumaan muotoilukoulutuksen ja siihen kuuluvan harjoittelun sisälle opinnäytetyön merkeissä. On tuntunut hyvältä ja oikealta päästä pohtimaan uusia toimintatapoja, kun on selvinnyt kuinka paljon parannettavaa tämän hetkisestä prosessista löytyy.
Opinnot ovat nyt takana. Mitä seuraavaksi?
— Jatkokoulutuksena osallistun AR- ja VR-kursseille. Yhdessä luokkakaverini kanssa ollaan haettu Midway-projektiin idealla, jota olemme kehitelleet afterworkeillä kouluaikana. Lisäksi olen hakenut hanketöitä LAB:in hankkeista. Olen kouluaikana ollut eri hankkeissa harjoittelijana ja kesätöissä toiselta vuosikurssilta lähtien. Varsinkin osallistaminen ja vuorovaikutus kiinnostaa.
Miltä muotoilukoulutuksen tulevaisuus mielestäsi näyttää?
— Muotoilukoulutuksen tulevaisuus näyttää hyvältä. Elämme melkoisessa myllerryksessä koronakaranteenin tuomien rajoitusten ja lisääntyneen etätyöskentelyn vuoksi. On syntynyt monta uutta kohtaa, joissa entistä kipeämmin tarvitaan ennakointia ja hyvää muotoilua. Muotoilukoulutuksella on tässäkin paljon vastattavaa. Monialaista yhteistyötä lisäämällä ja edelleen hyvin reaalimaailmassa kiinni pysymällä muotoilukoulutus on paikallaan luomassa uusia osaajia ratkaisemaan maailman ongelmakohtia.
Lue Paulan opinnäytetyö täältä.
Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa esittelemme keväällä 2020 valmistuneita muotoilun opinnäytteitä ja niiden tekijöitä ympäri Suomen.